Säätiöt - Väärinkäytösriskit, tilintarkastajan rotaatio ja verotus

Säätiöt usein alttiita mahdollisille väärinkäytöksille

Julkisuudessa tulee säännönmukaisesti esiin uutisia säätiöissä tapahtuneista väärinkäytöksistä, jotka voivat olla euromääräisesti merkittäviä. Osittain väärinkäytöksien voidaan katsoa liittyvät säätiöiden oikeudelliseen luonteeseen. Säätiöillä ei ole omistajaa ja niiden hallinnoinnin taso vaihtelee eri säätiöiden kesken merkittävästi. Myös säätiöiden talouteen liittyvä päätöksenteko ja rahaliikenne saattavat keskittyä muutamille keskeisille henkilöille, mikä luonnollisesti lisää väärinkäytöksen mahdollisuutta. Mutta kenellä säätiössä on vastuu väärinkäytösten estämisestä ja millaisia vaaranpaikkoja säätiöiden toimintaan liittyy?

Säätiölain mukaan hallitus huolehtii säätiön hallinnosta ja siitä, että säätiön toiminta järjestetään asianmukaisesti tarkoituksen toteutumiseksi. Hallitus vastaa myös siitä, että säätiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Säätiölle voi olla valittu toimitusjohtaja, jonka velvollisuutena lain mukaan on huolehtia säätiön tarkoituksen toteutumisesta ja hoitaa säätiön muuta päivittäistä hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Vastuu väärinkäytösten estämisestä on siis edellä mainituilla toimielimillä. Säätiöllä voi olla valittuna myös muu johtava toimihenkilö kuten asiamies. Asiamiehen tehtävistä ei säädetä säätiölaissa ja hän on pääsääntöisesti työsuhteessa säätiöön, jolloin hänen vastuunsa on lievempää kuin toimitusjohtajan.

Säätiöiden rahaliikenteeseen liittyy usein tiettyjä tyypillisiä vaaranpaikkoja, koska hallinnon henkilöstöä on vähän ja ns. vaaralliset työyhdistelmät ovat yleisiä. Tältä osin vedotaan luottamukseen, mutta on kuitenkin muistettava, että usein juuri luotetuimmat henkilöt tekevät väärinkäytöksiä. Osaltaan myös valvonnan puute antaa mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Saattaa olla, että olemassa olevat kontrollit ovat näennäisiä, eivätkä tehokkaita. Esimerkiksi laskut voidaan pääsääntöisesti hyväksyä ennen maksua, mutta on jätetty mahdollisuus maksaa osa laskuista suoraan pankkiohjelmasta. Hallitus käy usein lävitse asiamiehen tai toimitusjohtajan tuottamaa raportointia, joka voi olla suppeaa tai tarkoituksenhakuista. Hallituksen tulisikin pystyä jollain tapaa varmistumaan siitä, että sille esitettävä raportointi on luotettavaa ja riittävän laajaa.

Lähtökohta väärinkäytösten ehkäisemiseksi on, että hallituksessa pohdittaisiin, missä ovat säätiön sisäisen valvonnan riskikohdat. Kun riskit on tunnistettu, tulisi arvioida onko nykyinen sisäinen valvonta riittävällä tasolla. Säätiön tilintarkastajan asiantuntemusta kannattaa käyttää hyväksi luotaessa ja kehitettäessä säätiön sisäistä valvontaa sekä hyvää hallintotapaa.  

Ensimmäinen tilintarkastaja rotaatio lähestyy säätiöissä vuonna 2022

Nykyinen säätiölaki tuli voimaan 1.12.2015. Säätiölain mukaan tilintarkastajan peräkkäisten toimikausien yhteenlaskettu kesto voi olla enintään seitsemän vuotta, määräajan laskenta alkoi lain voimaantulosta. Mikäli säätiöllä on ollut sama henkilötilintarkastaja yhtäjaksoisesti lain voimaantulosta lähtien, täytyy sen vaihtaa tilintarkastajaa vuodelle 2022. Jos tilintarkastajaksi on valittu tilintarkastusyhteisö, ei rotaatiota sovelleta yhteisöön, vaan ainoastaan päävastuulliseen tilintarkastajaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, rotaatioksi riittää, että samasta tilintarkastusyhteisöstä valitaan jokin toinen tilintarkastaja toteuttamaan yhteisön nimissä tarkastusta.

Mikäli tilintarkastaja rotaation osalta säätiön hallitukselle herää ajatuksia tai kysymyksiä suosittelemme kääntymää rohkeasti tilintarkastajan puoleen.

Yleishyödyllisyys, elinkeinotoiminta ja siihen liittyvä veroriski

Säätiöt ovat pääsääntöisesti verotuksessa ns. yleishyödyllisiä yhteisöjä, jotka eivät maksa tuloveroa. Säätiölaissa ei kuitenkaan edellytetä yleishyödyllisyyttä, vaan lain mukaan säätiöllä on oltava hyödyllinen tarkoitus. Tämä ei estä säätiötä harjoittamasta elinkeinotoimintaa esimerkiksi varojen hankinnan näkökulmasta.   

Yleishyödyllisen yhteisön määritelmä todetaan tuloverolaissa. Yhteisöä pidetään yleishyödyllisenä, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Mikäli säätiö harjoittaa elinkeinotoimintaa on siitä saatava tulo veronalaista. Lainsäädännössä ei elinkeinotoiminnalle ole yksiselitteistä määritelmää, mutta Verohallinto on ohjeistuksessaan listannut toimintaan liittyviä ominaispiirteitä, joiden toteutuessa se voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi. Tyypillisimpiä piirteitä ovat toimiminen kilpailuolosuhteissa, toiminnan laajuus ja jatkuvuus, toiminnan kohdistuminen tavanomaisiin kauppatavaroihin ja suoritteisiin sekä voiton tavoittelu. Jos muut toimijat harjoittavat vastaavaa toimintaa markkinaympäristössä, katsotaan tällainen toiminta yleensä elinkeinotoiminnaksi.

Mikäli elinkeinotoiminta muodostuu laajamittaiseksi säätiön yleishyödylliseen toimintaan verrattuna, voi olla vaarana, että säätiö menettää verotuksellisesti yleishyödyllisuusstatuksen. Tällöin kaikki säätiön tulot voivat joutua verotuksen piiriin. Tällaisessa tilanteessa kannattaa säätiön harjoittama elinkeinotoiminta yhtiöittää omaan erilliseen yhtiöön, jolloin säätiön oma toiminta säilyttää yleishyödyllisuuden statuksen.

Säätiöissä ei usein osata varautua siihen, että jostakin toiminnan osasta voi muodostua elinkeinotoimintaa, koska usein elinkeinotoiminnaksi verotuksessa katsottu toiminta mielletään vain säätiön sääntöjen mukaiseksi toiminnaksi, eikä verotuksellista näkökulmaa ole mahdollisesti mietitty.

Verotuksessa on ennakkotieto mahdollisuus, jolloin yksilöidyillä kysymyksillä voidaan ennakolta selvittää tietyn toiminnan verotuksellinen käsittely. Tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ovat hyviä keskustelukumppaneita säätiön verotuksellisia ongelmia ratkaistaessa, joihin kannattaa olla yhteydessä, jos säätiön toimintaan liittyvä verotuksellinen riski mietityttää.